Johdanto

Melkein luulit jo, että kyse on jostain “koristehampusta”. Ähäkutti. Chiliähän saa kaupan vihannestiskiltä ja se on punaista ja pitkulaista, paitsi pitsan päälle tai etniseen salaattiin saatavana vihreää ja hieman paksumpaa. Chili maistuu kuumalta paprikalta eikä niiden sellaisenaan syömisessä oikein ole jännää. Sitten joskus joku chilipää on löytänyt jostain oikein tulista habaneroa, jolla kiusaa ihmisiä tai machoilee oman kipukynnyksensä korkeudesta. Niin vissiin, paitsi ettei asia suinkaan ole näin yksinkertaista; eri chililajikkeita on lukemattomat määrät, makuvivahteita on lukuisia, siemeniä saa sieltä sun täältä, itsekin voi kasvattaa ja kasvatus on vieläpä rentouttavaa ja palkitsevaa touhua.

Allekirjoittanut ei väitä tietävänsä chileistä tai muista syötävistä ja/tai kasvatettavista asioista paljon mitään. Ensikosketus näihin hyötykasveihin tuli tammikuussa. Muutamia mitättömiä koristekasveja on pysynyt kotona hengissä kun niitä on muistanut silloin tällöin kastella. Työpaikan käytävillä tuli opittua jo harrastaneelta Kimmolta muutama juttu alkuun, ja kun Kimmo toi kahdeksan eri lajikkeen siemeniä kasvatettavaksi, niin alkuajatus “jos nyt pari pensasta ikkunalaudalle” lähti äkkiä tangentille.

Suomalaista chilifoorumia kelpaa lueskella kun on hyvät arkistot pitkiä ketjuja jo vuosien takaa; mistä lie linkattuja kuvia toki bitrottaa ajan saatossa mutta tekstiä on. Blogejakin on suomalaisilla chiliharrastajilla lukuisia. Siementen odottaessa itämistä meni jo jotakuinkin kaikki vapaa-aika ja muutama yöunikin asiasta opiskeluun, kun kaninkolo vain epäeuklidisesti laajenee entisestään nurkkia tutkiskellessa. Loppuvuodesta olikin poimittuna maukasta satoa pari kiloa yhteensä ja päässä haaveet valtavasta kasvihuoneesta.

Kuuden litran ruukun Lemon Drop syksyllä

Capsicum eli paprika

Paprikoiden (Capsicum) sukuun sisältyy muutama kymmenen lajia, joista osa pitkälle jalostettuja, osa vähän koskemattomampia ja osa villejä kuin tupsuphuksi silliksellä. Chileiksi yleensä sanotaan sellaisia paprikoita, jotka ovat tulisia ja/tai maukkaita siten, että niillä voi maustaa ruokaa. Tuttu pelkkä ruokapaprika on jalostettu epätuliseksi.

Chilien tulisuusaste määritellään SHU- eli Scoville-asteikon (Scoville heat unit) perusteella. Lajikkeen SHU-luku speksaa, paljonko pitää laimentaa että maistuu enää pahvilta. Alkuperäinen typerä mittausmenetelmä perustui subjektiiviseen arvioon sokeriveteen sotketusta näytteestä; nykyisin on tarkempia menetelmiä. Hyvin polttaville chileille luku on satoja tuhansia tai yli miljoona, kun taas tavan habanero on muutamia tuhansia polttava.

Eri lajit sisältävät tyypillisesti eri ärhäkkyyksisiä lajikkeita. Kaikista tulisimmat tunnetut ovat C. Chinense -lajia, ja melko säännöllisesti tuon lajin edustajat ovat kaikki kurkussa tulta ja tappuraa.

Kipuaistimus ei kuitenkaan ole vaarallinen. Ellei ole paprikoille allerginen, niin syöminen ja poltteen sietäminen on jopa suotavaa. Chileissä on oikein rutkasti vitamiineja, ja kapsaisiinin nauttiminenkin on todettu terveelliseksi.

Capsicum on monivuotinen suku, mutta jotkut lajikkeet, etenkin C. Annuum -lajin kirjo, ovat tunnettuja kinkkisyydestään etenkin pohjoisen pikimustassa talvessa, kun d-vitamiinivaje vaivaa ja elämää pitää naukkailla tabletteina ettei kuole masennukseen. Jos kasvin olosuhteet pitää sopivana, kukkia tulee vähän väliä eikä pensas mene mitenkään talviunille, kun alkuperäiskasvuympäristössä ei ollut lumesta tietoakaan. Pitkälle jalostettuja lajikkeita tosin viljellään varmaan teollisesti joka vuosi alusta uudestaan. Chilipensas kasvaa vauhdilla kuin venäläinen traktori.

Kirkasvalolampun alla kasvatettu Coronong voi paksusti

Omin päin kasvatus

No kun mausteikas paprikapensas tykkää testiympäristön etelään suunnatuista ikkunoista kesällä enemmän kuin itse tasalämpöinen testaajaihminen koneellisesta tehoilmanvaihdosta haaveillen, niin kokeillaan miten päästään siemenestä marjahedelmäksi. Chilin hedelmähän on kasvitieteellisesti marja. Valoa ei voi olla liikaa ja lämmöstäkin chili tykkää.

Kasvatusalustalla on väliä. Sellainen 1/sqrt(2) metrin väli on hyvä. Kovimmat chilipäät suosivat vesiviljelyä, jossa kasvin juuret eivät oleskele mullassa, vaan niille tarjotaan jatkuvasti tai periodisesti ravinneliuosta, joka mielellään hiotaan optimaaliseksi. Näin kuulemma saa niin runsaan ja tulisen sadon, että “perse irtoaa”. Multakasvatuskin toki käy; mullan laadulla on väliä, mutta jos maistuu pihistely, niin varmaan viimeistään taimen kasvatuksen jälkeen käy varmaan melkein mikä vaan perusmulta ellei täysillä optimoi.

Siemenet idätyslautalla

Siemeniä

Ensivaihe on valita kasvatettavat lajikkeet karkkihyllyltä eli esimerkiksi jostain nettikaupasta tai tuttavilta. Siementen idätykseen soveltuu mainiosti ns. idätyslautta eli purkki vettä, purkkiin jotain kelluvaa ja talouspaperia kelluvan asian ympärille pitämään siemenet kosteana ja ilmavana. Talouspaperin päälle sopii vielä vahva kahvisuodatin estämään juurien takertumisen paperiin. Tekniikkaa, tekniikkaa. Kansi päälle, kantta välillä auki. Asettelin kahdeksaa lajiketta tammikuun puolivälissä kasvamaan, useamman siemenen kutakin. Sopiva kosteus, lämpö, ilmastointi ja muu on oleellista. Voi veljet että jännittää!

Aji Nortenot valmiina siirtoon

Idut taimipurkkeihin

Kun sirkkalehdet ovat kunnolla esillä ja tyngällä on mittaa jo useita senttimetrejä (ui juma), juurikin saattaa olla haarautunut jo. GT:n testissä kesti kahdesta viiteen viikkoa riippuen lajikkeesta. Tässä vaiheessa siemenen bootstrap-energia on käytetty loppuun, tyhjä siemenen kuori toivottavasti lojuu jossain muualla kuin estämässä sirkkalehtien näkymisen, ja on aika pläjäyttää kasvi multaan siten, että sirkkalehdet jäävät juuri ja juuri pinnalle. Multapurkki sopii olla sellainen reilun desilitran tai parin mittainen, sama kun standardi absinttimäärä per henkilö vujusilliksellä paitsi enemmän maan makuinen. Pari viikkoa jokapäiväistä silmäilyä niin saa alkaa lannoittaakin varovasti.

Idätyksen jälkeen saavat juurtua purkeissa

Taimille laitoin kylvö- ja taimimultaa. Seuraaviin purkkeihin sekoitin mullan mukaan perliittiä siten, että sitä oli noin 25-30 % lopullisesta möyhömäärästä. Perliitti lisää ilmavuutta, kuulemma hyvä. Mukaan voi sotkea vermikuliittiäkin, joka taas sitoo kosteutta. Ja Red Bull antaisi siivet. Ilmankin tälläistä hifistelyä varmasti pärjää. Luulisi taimivaiheen olevan kriittisin mullan laadun kannalta; isompi kasvi kyllä pärjää ja tunkee juurensa läpi vaikka mistä.

Alkupurkki kasvaa täyteen juuria

Esikasvatus

Kun pikkuisessa taimipurkissa kasvavassa jäbässä on muutama varsinainen lehtipari sirkkalehtien jälkeen, on purkkikin ehtinyt kasvaa täyteen juuria ja on aika taas koulia taimi isompaan ruukkuun. GT:n testissä taimipurkeissa elely kesti pari hermoja raastavaa kuukautta, jonka jälkeen seuraava multapurkki oli jo vajaan litran kokoinen mehu- tai maitopurkista tehty ruukku. Täysikorkea maitopurkki olisi sikäli hankala, että korkeutensa puolesta seuraavan ruukun tulisi olla jo ämpärin luokkaa (vaikka ei kai se mitään, suomalaisethan rakastavat ämpäreitä). Puolikkaaksi leikattu maitopurkki on aika hyvä mitta kotioloihin eikä maksa mitään kuha juo maitoa. Jälkeenpäin tuli tajuttua, että tässä vaiheessa olisi hyvä latvoa eli katkoa haarautumisen innostamiseksi.

Purkeista seuraava vaihe on reilu puoli litraa multaa

Isoimmat saivat mennä jo ikkunalaudalle

Loppusijoitus ruukkuihin

Loppusijoitukseksi voi kutsua viimeisintä isoa ruukkua tai sitten vaikka tunkiota jonne hedelmöineet kasvinraadot saattaa paiskata talven tullessa; tässä lyhytnäköisesti kyseessä ensimmäinen. Jotkut kasvattavat ruukun kokoa hyvinkin useaan kertaan ja toiset saattavat istuttaa siemenen suoraan monen litran pönikkään. Näin jälkikäteen arvioiden kolmen ruukun vaiheet idätyslautan jälkeen tuottivat oikein hyvät kasvit. Juuristo siinä jotenkin muotoutuu.

Viimeisin ruukku – jossa jäbä kasvaa täyteen mittaan kesäksi – voi olla mitä vaan vaikka litran ja sadan väliltä käytettävissä olevan tilan mukaan. Kolmea litraa pienempää en itse käyttäisi ja kuusi litraa vetävä tuottaa jo kerrostalokämppäolojen ylärajalle menevän kasvin, ellei sitten nauti viidakosta tai aseta ruukkua/paljua lattialle. Joka tapauksessa mitä enemmän tilaa juurille, sitä isompi kasvi ja sitä runsaampi sato. Tässä vaiheessa saa jo lannoittaakin full blast.

Varsinaisissa ruukuissa kasvuvauhti on jo korkea

Laitoin osan kolmen litran pikkuruukkuihin ja osan kuuden litran Pauliina-säiliöruukkuihin. Siirto tapahtui vajaa seitsemän (ALKULUKU!) viikkoa aiemman koulimisen jälkeen; olisi voinut jahkailla vähemmänkin. Säiliöruukussa kannattanee kuulemma käyttää altakasteluun tarkoitettua pitkäkuituisempaa multaa jota käytin jo mehumaitoruukuissa, ja altakastelin pienempiäkin syvien suojalautasten kautta.

Kukinta

Chilipensas saattaa innostua kukkimaan jo yllättävänkin pienikokoisena. Aikaiset kukkanuput suositellaan poistettavaksi, ettei energiaa menisi marjojen paapomiseen ennenaikaisesti. Heinäkuun kieppeillä alkaa olla sopivan lämpöistä ja aurinkoista ja tammikuun kylvöt kasvaneet niin, että voi päästää kukat etenemään.

Rocoton kukka on kauniin violetti

Tavallisestihan viljelyssä käytetään eri sortin pörriäisiä kuljettelemaan siitepölyä ympäriinsä. Chilien kukat itsepölyttyvät oikein helposti, mitä voi vielä avittaa keinosiementämällä niitä pumpulipuikoilla kun sisällä ei kauheasti tuule. Eri kasveille on parasta käyttää erillisiä välineitä mikäli ei halua ristipölyttää ja siten tuottaa joitain ihan uusia hybridilajikkeita. Ristipölytystä voi käydä ihan vahingossakin siitepölyn lennellessä ilmassa. Fap fap.

Hyvissä olosuhteissa kukkia puskee vähän väliä ja kasvien ihmettelystä voi tulla melkeinpä jokapäiväistä, varsinkin jos niitä on toista tusinaa. Kukalle riittää pieni tärinäkin joka saa siitepölyn liikkeelle.

Chilit valtaavat pienen parvekkeen vaivihkaa

Sadonkorjuu

Alkusyksyn Rocoto Montufar, Bonda ma Jacques, Cili Coronong, Lemon Drop

Sugar Rush, Lemon Drop, Cili Coronong

Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen. Kesä 2017 oli erityisen viileäkin, mikä hidasti vähän kaiken viherkasvillisuuden kypsymistä. Joka tapauksessa chilien hedelmiä eli marjoja voi poimia sitä mukaa kun ne muuttavat väriä. Kasveilla on tälläinen kätevä indikaattori, kun taas esim. pienet uudet ihmiset pitää varautua poimimaan sairaalassa asti. Jos aikoo kerätä siemenet talteen, kannattanee olla hätäilemättä jotta sato on oikeasti kypsää. Toisaalta jos marjat unohtaa pensaaseen, ne alkavat kuivahtaa.

Tämä toimittaja sai poimia marjoja hiljalleen syksyn mittaan. Lokakuun lopun alhaiset lämpötilat saivat keräämään lasiseinäiseltä parvekkeelta viimeisimmät pois; niissä huomattava osa oli vielä kypsymättä. Viimeinen poiminta tuotti puolitoista kiloa ja aiemmat yhteensä ehkä vajaan puolen. Ensi kaudelle on jo kokeiluun montaa uutta lajiketta siemeninä ja ehkä jotain makeaa tomaattiakin voisi kokeilla.

Kuten aina viljellessä, tuholaisia saa vahtia tarkasti. Tällä kaudella kasvit eivät vetäneet puoleensa juuri muita kuin enimmäkseen harmittomia harsosääskiä. Vapaasti pihamaassa kasvavista saisi poistaa kaikenlaista kiitäjää.

Nauttiminen

Ruokaan kokattuna tai vaikka vain leivän päällä maukas chili on mitä mainiointa. Raakana se ei ihan rehellisesti kelpaa kuin typeriin syöntikilpailuihin ja hikoiluun tai kavereiden kiusaamiseen. Kaverien kannattaa olla niin hyviä, etteivät muutu pienestä pilailusta vihamiehiksi kun itse makunystyrät enemmän muokanneena vakuuttaa, että ei tuohon kuole vaikka onkin melko lämmintä paprikaa.

Eri lajikkeet sopivat erilaisiin ruokiin. Esimerkiksi sitruuna-arominen Lemon Drop menee mainiosti kalan kanssa. Tosin mistä tahansa lajikkeesta voi tehdä vaikka hilloa esim. omenaan tai tomaattiin tai apinan aivoihin sotkettuna.

Pooliton kapsaisiini liukenee mainiosti vaikka ruokaöljyyn tai alkoholiin. Rasvaisen lihan kanssa tuore chili on mitä mainioin mauste. Kuten aiemmin mainittua, chilin popsiminen on terveellistäkin. Kokeneelle chilipäälle tavan vihreä salaattijalapeno on niin mieto, että niitä voi popsia roppakaupalla hikoilematta. Juustolla täytetty mieto chili olisi oivaa grillattavaa. Tulisemmat on hyvä muhentaa vaikka öljyn sekaan pannulla kokatessa, mistä aromi leviää ympäri ruokaa ja ympäri kämppää. Suojahanskat käteen ellei halua iholle poltetta epämukaviin paikkoihin.

Kolmen litran Bonda ma Jacques syksyllä

Koemaistelu

Puolitoista kiloa loppusyksyistä satoa

Pooliton kapsaisiini liukenee tosiaan mainiosti vaikka ruokaöljyyn tai alkoholiin. Chilillä voi maustaa viinoja iha 5/7. Killan rekryiltaan vietiin koskenkorvaa, jossa oli lillunut Bonda ma Jacques -marja viikon verran. Samaan rekryiltaan vietiin myös lukuisia vasta poimittuja marjoja kokeiltavaksi. Eri lajikkeiden vertailu jäi kuitenkin vähemmälle, sillä koekaniineista ei löytynyt riittävästi innokkaita, vaikka mukana olikin jugurttia jolla polte lähtee suusta kurkkuun liukkaasti kuin kalja konsanaan. Marjoiksi asti siis selvisivät Black Naga, Bonda ma Jacques, Cili Coronong, Rocoto Montufar, Aji Norteno, Sugar Rush ja Lemon Drop.

Oli tarkoitus maistella toimituksen kesken; uuden lehden unboxaus venyi onneksi siten, että sai ahdistella tosiaan myös rivikillistiä. Tuloksista päätellään kolme pääryhmää. Jotkut henkilöt tietävät tykkäävänsä chilistä. Jotkut muut vasta huomasivat tykkäävänsä chilistä. Loput (suurin osa yleisöstä) eivät vieläkään huomanneet tykkäävänsä chilistä, mutta kyllä se hetki vielä tulee. Lajikkeella ei ihan hirveästi ollut väliä tavan tallaajalle. Jotkut kyllä havaitsivat tietyt eksoottiset aromit etenkin Bondasta. Jotkut huomasivat, että kuolaaminen ja yskiminen on hauskaa puuhaa. Sori siitä. Kjeh.

Kavereiden juhliin ja alumnipöhinöihin ehti kokeilla tehdä myös omenapohjaista chilimaustettua hilloa kokeeksi. Meni kuin kuumille kiville, kunhan kiveä kiinnostaa eikä ole ennakkoluuloja tiellä. Katsotaan, millainen menekki on Stilliksellä, jossa toivottavasti tätä lehteä luet! (Jälkihuomio: hillomenekki oli kovin matala. Chiliviina sen sijaan upposi monellekin.)

Luettavaa

Kuten kaikki epätriviaalit harrastukset, tämäkin syö aikaa niin paljon kuin tekijällä on antaa jos syventyminen innostaa. Kaikenlaisten pikkunippelitietojen opiskeluun saa käytettyä monenmonet illat ja ympäristön hifistelyä kasvualustan, valojen, kastelun, lannoituksen yms. suhteen saa harrastaa yllin kyllin.

Juttua löytyy suomen kielelläkin ihan riittävästi jotta vauhtiin pääsee, ja muukin internetti on pullollaan harrastelijatietoa ja siemenkauppaa. Kasvatukseen liittyvät asiat voi jakaa karkeasti kahtia. On ihan yleistä asiaa viljelystä, josta varmaan löytyisi vaikka kirjastosta ihan ammattilaistason kirjallisuutta. On chileille ominaisia yksityiskohtia (joihin harrastajafoorumi/-blogi on hyvä alku) sekä ylipäätään lopputuotteen käyttövinkkejä.

Täyteen kasvanut kuuden litran multa

Lopuksi mainittakoon, että omat kokemukset tuli dokumentoitua osoitteeseen http://sooda.dy.fi/tag/chili/ eikä sisällöstä anneta mitään takuuta.

Julkaistu GT:ssä 6/2017.