Kultaisen taittajamme rrrRankkahammasta kolotti jo nyt syksyllä niin kovasti, että hän päätti lähteä rakkaan veljeskiltamme Athenen vastaavalle reissulle Marathonille. Matkasta luonnollisesti laadittiin raportti, jossa Roope kertoo matkan kulusta, sekä avaa muutamia avainasioita jotka ovat eri tavalla järjestetty Marathonilla kuin rrrRankalla ja pohtii niiden implementaatiota rrrRankalle.

Ennen kuin alan kertaamaan matkaa, käyn läpi pari isointa pääpointtia, joilla Marathon eroaa rrrRakkaasta rrrRankastamme:

  1. Marathonilla ei ole piikkiä, joten omat juomat on ostettava ennen matkaa tai matkan aikana. Tämä oli taittajan tiedossa, joten hän osasi varautua lähes riittävällä määrällä menovettä. Tietysti matkan loppupuolella juomat loppuivat kesken, mutta mitään sellaista ei tapahtunut josta ei nopealla Alko-excursiolla olisi selvinnyt.
  2. Marathonilla oli oma telegram-tiedotuskanava. Tällä teknologisella innovaatiolla Marathoonarit (matkan järjestäjät) pitivät huolta suuren lauman hallinnoinnista, ja ilmoittivat siellä pysähdyksen aikataulun aina edellisen pysähdyksen yhteydessä. Täten ruokailut ja juomailut oli mahdollista ajoittaa niin, ettei minkäänlaisia ylilyöntejä (kuten tyhjään maahaan pullo viinaa ja puoli keissiä lonkeroa) päässyt tapahtumaan.
  3. Marathonilla ei käytetä lainkaan haalareita. Tämä oli ilmeisesti asia, joka pitäisi tietää. Tämän asian saralla meikäläinen teki reissun ensimmäisen virheen ja ilmaannuin lähtöpaikalle ah niin ihanan violetissa sotisovassani. Sain osakseni aikamoiset naureskelut. Onneksi olin pakannut mukaani muitakin vaatteita, ja tästäkin nolosta tilanteesta selvittiin lähes kunnialla.

Eiköhän sitten mennä itse matkaan. Matka lähti tutulta paikalta, Teekkarikylän päätepysäkiltä, torstaina 19.10. klo 6:20. Ensimmäinen excursiomme oli jossain päin Itäistä satamakaupunkia Solinor-nimisessä IT-/koodikonsulttilafkassa (yrityksen toimiala jäi vähän hämärän peittoon). Toimistolla vastassa oli joku Athenen kulttihahmo Solinor-Tommi, joka auliisti esitteli heti runsaan aamupalapöydän mimosatarjoiluineen (Ui juma!). Tässä kohtaa Marathoonarit julkistivat Marathon-paidat (jotka oli muuten todella päheet). Tommi piti meille hyvin nopean kalvojen pläräyssetin, eikä oikeastaan firmaa paljoa esitellyt. Kalvopläräilyn päätteeksi excuisäntä avasi jonkinlaisen muistopuhejuomapelin, jossa sitten kukin vuorollaan piti muistopuheen tyyliin marathon neitsyyksille jne. jonka perään nautittiin malja. Excun päätteeksi Athenella oli tapana lahjoittaa jallupullo excuisännälle, eikä Solinor-Tommi ollut mikään poikkeus. Tommihan tietysti avasi pullon saman tien, tuhosi korkin tutulla tavalla, laittoi Kari Tapion hittikappaleen “Juna Kulkee” -kappaleen soimaan ja lähti vetämään jallujunaa koko marathonkansalle. Siinä sitten junailtiin ympäri toimistoa ja juotiin pullo jallua. Kello tosiaan ei ollut vielä kahdeksaakaan aamulla. Solinor-Tommiahan ei tietenkään voinut töihin jättää, vaan hän päätti lähteä mukaan Marathonille loppuviikoksi. :D

Helsingistä matkamme jatkui seuraavaksi kohti Suomen turun telakkaa. Seuraava excukohteemme olikin risteilyaluksia valmistava Meyer Turku. Marathonin excukulttuuriin kuului nk. “excubingo”. Ideana oli siis seuraavanlainen: Ennen excursiota kerätään lista aivan käsittämättömiä sanoja ja termejä listaan. Exculla sitten yritettiin kysymyksissä saada käytettyä mahdollisimman moni sana piilottamalla niitä excukysymyksiin. Osa sanoista oli piilotettu erittäin hauskasti, verbaalista nerokkuutta demoten, kysymyksiin, mikä aiheutti hilpeyttä excukansassa ja hämmennystä excuisännässä. Excursiossa itsessään ei ollut mitään sen ihmeellisempää: Ensin pidettiin nopeat kalvosulkeiset (ja kysyttiin ne typerät kysymykset), jonka jälkeen käytiin pienellä telakkakierroksella Marathon-bussillamme. Excursion jälkeen matkamme suuntasi pohjoiseen aakeeta laakeeta Pohojanmaata pitkin. Matkan aikana Marathoonareillemme tuli mailia Meyer Turulta. Sähköpostissaan he ilmoittivat, killalla on nyt vuoden (:D) porttikielto Meyer Turulle. Telakka-alueella ei ilmeisesti olisi saanut olla päihtyneenä (pitihän se arvata). Tälle sitten marathonkansa naureskeli bussissa: ei kai pöhiseviä infolaisia paljoa kiinnosta mennä ainakaan vuoteen mihinkään telakkafirmaan exculle. Suurimmat huolenaiheet bussissa oli, ettei excursioisäntämme vaan saanut minkäänlaisia seuraamuksia vastuuttomasta toiminnasta. Toivotaan ettei.

Illaksi ehdimme vielä Isokyröön tislaamoexculle Kyrö Distillery Companylle. Tislaamolla erittäin tilannetajuinen excursioisäntämme piti kattavan ja erittäin mielenkiintoisen tislaamokierroksen, kertoen samalla yrityksen historiasta ja viskin sekä ginin valmistuksesta. Kierroksen aikana excursioisännästämme huomasi, ettei tämä ollut hänen ensimmäinen kierroksensa, opiskelijaryhmällekään. Lopuksi pääsimme vielä maistelemaan tislaamon tuotteita isännän johdolla.

Illan viimeisen excun jälkeen suuntasimme Vaasaan, jossa meitä odotti hotelliyö paikallisessa Omenahotellissa. Ilta meni hyvin perinteiseen malliin: kävimme paikallisessa karaokebaarissa, jonka sulkeuduttua n. kahden maissa siirryimme yökerholle. Allekirjoittaneen pukeutumisvalinnat olivat jääneet vajavaisiksi tälle reissulle, kuten alussa todettiin, ja en täten päässyt klubille kollareissa ja hupparissa. Vähän harmitti. Päädyin siis lähtemään takaisin hotellille ja sinne päästyäni kellokin oli jo niin paljon, että katsoin parhaaksi mennä nukkumaan.

Seuraavana aamuna herätys oli klo 11! Ja matkaankin lähdettiin vasta klo 12! Tämä siis tarkoitti jumalaista pitkää aamua hotelliolosuhteissa. Ai että! Lähdön jälkeen suuntana oli ruokailu lähimmällä ABC-huoltoasemalla, josta suuntasimme nokkamme kohti seuraavaa excursiota. Tämä excursio oli yritykseen nimeltä Pohjanmaan Hyötyjätekuljetus oy. Excursio oli juuri sellainen kuin sen voisi kuvitella olevan. Jätemesta, joka tekee muovista kaikkia muita jalostettavia tuotteita. Kierrätysfirma siis pohjimmiltaan. Laitos oli pieni, joten itse kierreltävää ei paljon ollut. Excukansalla oli jälleen kerran bingo vetämässä ja toinen toistaan lennokkaampia kysymyksenasetteluja lentelikin koko excursion ajan.

Toisena päivänä ei ollutkaan enempää excursioita, joten suuntasimme ruokailun kautta majapaikkaamme. Ruokailu tapahtui Suomen suurimmassa tavaratalossa, Tuurin kyläkaupassa. Oli jotenkin hassua nähdä, että sellainen pytinki oli pistetty pystyyn keskelle ei mitään. Majapaikkanamme toimi Vesalan kurssikeskus Vesangassa. Paikka oli jonkinlainen kirkon rippileirikeskus. Keskuksesta kuitenkin löytyi lähes kaikille punkat, kunnon rantasauna, sekä erillinen reivisali, josta äänet eivät kuuluneet “lainkaan” nukkumatiloihin. Allekirjoittaneen suoritus täälläkään majapaikassa ei ollut kovin ensiluokkaista. Yritin n. klo 0:30 ottaa nopean välikuoleman herätyksen kera, epäonnistuen siinä surkeasti. heräsin lopulta klo 5 täydessä psykoosissa ja totesin, että ei auta kuin käydä nukkumaan.

Aamulla jälleen sai nukkua pitkään ja lähtökin oli vasta klo 12! Tämä päivä tuli olemaan se pitkään odotettu kylpyläpäivä. Päivän aikana bussimatkalla ei ollutkaan oikein mitään sen kummempia ihmeellisyyksiä: ihmiset parantelivat darraansa, söivät ja kävivät monopoliliikkeessä. Siinä virvokkeita nautittuaan, Ikaalisten kylpylään päästyämme suurimmalla osalla olikin jo hyvä meisinki päällä ja kylpylässä piikki lauloikin kiitettävään tahtiin.

Kylpylästä pääsimme lähtemään n. klo 19:00. Seuraava päämäärämme olikin jo rakas Otaniememme. Viimeisen etapin aikana palkittiin Marathonin ansioituneita henkilöitä, kuten Paskin vitsi -kilpailun voittaja sekä Marathonin iljettävin äijä. Palkinnoiksi ansioituneille jaettiin todella päheät mitalit (ohessa kuva). Takaisin Otaniemeen pääsimme noin puolen yön aikaan. Loppumatkan loppukirit ns. ruukun raapimisessa oli tietysti aiheuttanut sen, että jonkinlaiset jatkot oli löydettävä. Onneksi monella muullakin oli sama mielentila ja jatkot järjestyivät.

Kaikenkaikkiaan Marathon oli erittäin onnistunut reissu, ja vaikka eri alan opiskelijana olinkin matkassa, tunsin itseni tervetulleeksi, ja minulla oli erittäin hauskaa. Suuri kiitos Athene-killalle ja erityisesti Marathoonareille Joel Lappalaiselle ja Kaarle Leinoselle.

Julkaistu GT:ssä 6/2017.