Toimarisitseiltä oli jatkettu toimituksen voimin allekirjoittaneen luokse testaamaan erästä muun aiheista tyypillistä gt testaa -artikkelia varten. Testaaminen oli yltynyt niin intensiiviseksi, että eräänlainen Ömnes (nimi muutettu) tarttui sohvalle tuhisemaan aamuun saakka epäergonomisen näköiseen solmuun. Geneerinen Bauhaus aukeaa jo aamuaikaisin työukkeleiden ja -akkeleiden tekemisen meininkiä tyydyttämään, mutta kyseinen väliaikaislemmikki aiheutti aikatauluun tietynlaista rauhallisuutta. Aamu alkoi kevyesti tiedelehtiä selaillessa. Aurinko paistaa ja soijaa pukkaa.

Kun örisevä juhlimispallero sai kaavittua itsensä ylös, juhlista selvinnyt kaksikko ruokittiin standardilla peksumunastartterilla. Soijaa pukkaa. Toimitus suosittelee pekonipaketteja varalle pakkaseen. Aurinkoista kevätpäivää päiviteltiin parvekkeen raikkaassa ilmapiirissä. Vieras sekä itseishabitus kohosivat henkisesti pystyyn ja lähtivät vatsojen täytyttyä omille teilleen. Örisevästä hyypiöstä tuli niin hauska aamiaisvalokuva että kauppamatkalla repeilee spontaanisti elämän älyttömyyttä tuumaillessa.

Ennenkin on käyty tuolla Espoon Bauhausissa ns. luovassa olotilassa. Tietää jo ennalta että kannattaa. Siinä isokin mies herkistyy kun hyllyistä suorastaan tihkuu säätökulttuuri ja tekemisen ja rakentamisen meininki. Tällä kertaa asiakasta tervehti jo pihalla “kivipiha” keväiseen tolppa-laatta-kaikenlaista-sisustarpeeseen, mistä seurasi harmistumista siitä ettei ole omaa pihaa puuhailtavaksi vaan vain parveke. Juuri optimaalinen suorittavan ja luovan olon kombo on omiaan kauppareissuun joka on ennalta jo puoliksi suunniteltu.

Ovista kun astutaan sisään niin se tihkuva säätökulttuuri saa mielen loistamaan, ja varmaan puutuneet kasvotkin. Alitajunta ohjaa puutarhaosastolle kun aktiivinen äly lähinnä haahuilee ympäriinsä ja hymyilee hassun näköiselle pöllön muotoiselle valaisimelle. Reppu ja kaksi ikeakassia ja kehtaamisen rippeet rajoittavat sitä mitä voi kaapia mukaan.

Isoja säiliöruukkuja mahtuu hyllyyn vain muutama. Kun ei jaksa vaivautua sosiaaliseen kanssakäymiseen selvittääkseen onkohan jossain varastossa lisää, niin sopii poimia koriin kahta eri väriä sekä pari kappaletta hifimmänkin näköisiä ruukkuja. Orthexille DI-raheja, itselle muoviasioita. Kahdeksan ison ruukun pinon huojuessa korin pyörien alla sitä hihittelee miten hölmö oli kun ei tajunnut asettaa lähtiessä kolikeita lompakkoon kauppakärryn panttia varten. Soijaa pukkaa. Pitäisi asentaa avaimenperäksi jokin matkassa aina mukana kulkeva prikka.

Sumutinpulloja on pitkä hyllyrivi erilaisia, toinen toistaan kurjempia. Erään parin käyttökerran jälkeen katkenneen halpispullon jälkeen K-raudan kalleimman pullon aiemmin ostaneena tietää varoa kahden euron muovi-ihmeitä. Toisaalta hieno metallisumuosainen vehjekin on kurja käyttää, sillä siitä irtoaa pumppuosa itse pullosta aika ajoin. Yksi puteli lisää tarvitaan hyönteismyrkkyä varten. Kokeillaan jotakin jämäkän oloista jossa on vielä muka kolmen vuoden takuukin. Putelin muotoilussa ei kylläkään ole otettu huomioon sitä, että millaiset kädet ihmisellä on, kun pullosta puuttuu kaula josta voisi sumutellessa kunnolla tarttua.

Kauppalista täydentyy spontaaneilla heräteostoksilla, kun muistaa että tätä ja tuotahan tarvitsisi. Erilaisten liki samankokoisten oksasaksien laskemiseen ei riitä yhden käden sormet, joten menee sormi suuhun ja samalla hyllyllä palloilee iät ja ajat. Soijaa pukkaa. Takki kannattaa riisua ja ostaa Fiskarsin sakset, sillä pahat muistot Askin ei-Fiskars-paperinleikkuusaksista saavat säätäjän huohottamaan. Matka jatkuu ja esillä olevasta tötteröstä tarttuu mukaan äitienpäiväennakkoheräteostos, nimittäin sähkökäyttöinen pensastrimmerijuttu. Pumpattavat paineruiskut saavat jäädä toistaiseksi hyllyyn kun ei mukaan mahdu.

Kassaneiti naurahtaa kun muovirahaa vinguttava chiliharrastaja toteaa kuitin loppusummalle että huhhuh. Tarpeiden pakkaaminen kasseihin vie tavallisen vauhdin puutteessa melkoisen hetken. Vielä olisi silti mahtunut vähän jotain. Perliittiä mullan sekaan tuli ostettua vain kaksi pussia, vaikka sitä tarvittaisiin taatusti enemmän. Ei polla kyennyt suorittamaan laskutoimituksia. Multa täytyy hakea joskus toiste ja mielellään vaikka autolla, jota vanhemmat tarjoavat mielellään käyttöön. Tarvittava määrä painaa sen verran, että soijaa pukkaa jo ajatellessa. Toisaalta aurinko paistaa ja on ihan kiva tallustaa bussipysäkille. Tarvitseekohan seinässä törröttävä ikkunalauta jotain tukihärveliä kun kuuden litran ruukkuja tulee pitkä rivi?

Kotimatka vietetään murehtien että miksei tullut kosittua söpöä kassaneitiä. Rakentajapuuhailijan lempikaupassa työskentelevä varmaan tajuaisi rakentelustakin jotakin eli olisi oivallinen vaimoke. Murehtimisen lomassa tyynnytellään ja muistutellaan itseä siitä, että juhlimisjälkeinen seitinohut rapsakka olotila on objektiivisesti ja pitkän kokemuksen perusteella varsin tehokas katalyytti moisille ajatuksille kun koko maailma tuntuu pehmoiselta ja aurinkokin paistaa niin että soijaa pukkaa. Olo reguloituu kirjoittamalla muistiinpanoja GT-juttua varten.

Julkaistu GT:ssä 2/2017.