Olen lähiaikoina yllättävän usein löytänyt itseni tekemästä asioita, joista olin joskus ajatellut, että tätä en ainakaan koskaan tule tekemään. Tällä kertaa kyseessä ei ole minkäänlaiset päihteet tai kerettiläiset tekstieditorit, vaan jotain ihan muuta. Yhtenä hyvänä esimerkkinä on kiltalehteen kirjoittaminen. Kaikenlainen tarinointi on aina, jo varhaisista ala-aste ajoista, ollut syvimmän vihan ja inhoni kohde. Kirjoitettuani kovalla vaivalla improbaturin ylioppilastutkintooni, luulin virheellisesti päässeeni siitä kaikesta hömpötyksestä eroon, puhtaan asiatekstin maailmaan. Voi kuinka olinkaan väärässä, mutta ei siitä sen enempää.

Toinen huomattavasti merkittävämpi asia, joka yllätti minut täysin, oli ysmin virkaan lähteminen. Se oli yksi harvemmista hallitusviroista, jossa en mitenkään nähnyt itseäni tulevaisuudessa. Ja niin siinä kävi, että vaalikokouksessa muutaman sekunnin harkinnalla vanhemman killistin ehdottaessa, lähdin siihen kuitenkin. Valinta vain tuntui oikealta, vaikken silloin tiennytkään miksi. Vasta muihin hallituslaisiin paremmin tutustuttua muistin, että näin oli käynyt myös vuotta aiemmin. Silloin tajusin kiltalaisten olevan se syy, sillä vuoden aikana olin oppinut heiltä monenlaista. Ei haittaa jos ei osaa tai tiedä jotain, sillä muut ovat aina apuna ja virheitä ei ole syytä pelätä vaan päinvastoin. Virheistä oppii ja nämä ovat ne henkilöt joiden kanssa niitä kannattaa tehdä.

Lyhyen aktiiviurani aikana olen jo nähnyt ja kokenut paljon epäonnistumisia ja hajoamista. Voisin sanoa sen olevan joskus varsin virkistävää, kun näkee jonkun, jonka on asettanut esikuvakseen epäonnistuvan. Silloin tajuaa, ettei se esikuva olekaan saavuttamattomalla tasolla, vaan myös heillä on vielä paljon opittavaa. Kukaan ei kuitenkaan ole liian vanha tai nuori killalle, vaikka joskus saattaakin olla aika siirtyä eteenpäin. Minun aikani ei onneksi näillä näkymin ole vielä hetkeen.

Koska ysmiksi tuli lähdettyä niin ex tempore, tajusin vasta seuraavana päivänä, kuten joillekin joskus käy, että mitä tulikaan tehtyä. rrrRankan järjestäminen ei käynyt edes mielessä aiemmin. Yksin järkkäämisestä ei ainakaan olisi tullut mitään, mutta onneksi ei tarvinnutkaan. Suunnitelmat ovat muuttuneet useaan kertaan, välillä oltiin lähdössä länteen ja toisinaan itään. Esimerkiksi Autekin vierailu Otaniemessä on tuottanut omat ongelmansa. Viimeiset järjestelyt tapahtuvat varmaankin viimeisenä yönä. Kuulen mielessäni edelleen saman kysymyksen, “Löytääkö tämä bussi koskaan Tampereelle?” ja onneksi vastaus taitaa pikkuhiljaa selvitä.

rrrRakkain terveisin

Severi

Julkaistu GT:ssä Rankka/2017.