Olen yleensä hyvä aloittamaan asioita. Uusia projekteja on kiva laittaa aluille, siivoaminen on helppo aloittaa ja teksteihin keksin nasevia aloituksia. Kiltavuoden aloitus puheenjohtajana ei ole ollut niin helppo kuin kahden hallitusvuoden jälkeen voisi kuvitella, mutta sitäkin hauskempi. Tämän tekstin aloittaminen on kuitenkin haastavaa. Aikaisempien Puhiksen puhinoiden perusteella tähän pitäisi keksiä joku henkilökohtainen ja mielellään myös ajankohtainen aloitus, josta voisi sujuvasti siirtyä kertomaan elämänviisauksia tai opetuksia. Loppuun kuuluu tietysti kehua kiltaa ja kannustaa teitä rakkaat kiltalaiset tekstin aiheeseen sopivassa asiassa.

Tällä kertaa en kuitenkaan keksinyt mitään nasevaa aloitusta. En ainakaan sellaista, josta voisin jakaa teille suuria viisauksia, joita ei olisi jo kerrottu menneinä vuosina. Niinpä aloin miettiä, mikä asia yhdistäisi kahta edellistä hallitusvuottani ja tulin siihen tulokseen, että se on uudistaminen. Viime vuosina killassa on uudistettu rohkeasti niin ohjesääntöjä, tapahtumia kuin toimintatapojakin. Uudistamisella ei ole pyritty hävittämään perinteitä, mutta perinteidenkin on pitänyt pystyä perustelemaan olemassaolonsa. Ei ole syytä säilyttää epäkäytännöllisiä, raskaita ja jopa toimimattomia perinteisiä tapoja vain koska niin on aina tehty. Tällaisia perinteitä varten on olemassa esimerkiksi Polyteekkarimuseo, jonka arkistoissa killankin historiaa on jo 17 vuoden ajalta. (Viime vuotta ei ole vielä arkistoitu.)

Tätä pohjaa vasten GT:n toimituksen ehdotus Puhiksen puhinoiden muuttamisesta koko hallituksen palstaksi tuntui enemmän kuin luontevalta. Onko perusteltua antaa puhiksen kirjoittaa joka lehteen samaa kaavaa noudattava teksti, johon ainakaan minä en tunnu keksivän järkevää sanottavaa? Vai pitäisikö päästää ääneen muukin hallitus, jolla on pakko olla vähintään yksi uusi idea? Joku voi kutsua tätä delegoimiseksi, mutta itse ainakin näen mielelläni vaihtuvasisältöisen ja monipuolisen hallituspalstan. Tämä on siis ainut puhinani teille, rakkaat kiltalaiset. Viedään yhdessä vuosi kunnialla tästä loppuun asti.

Niin, se lopettaminen. Harvat projektit, tekstit tai varsinkaan siivouksen saan loppuun samalla innolla kuin aloitan ne. Loppuun vieminen vaatii kärsivällisyyttä, sitkeyttä ja itsekuria. Väkisinkin tulee hetki, jolloin olisi vain helpompaa siirtyä uuden, mielenkiintoisen projektin pariin. Jos projektista taas on innoissaan loppuun asti, sen lopettaminen on yleensä haikeaa. Kiltaan liittyvät projektit ovat yleensä jälkimmäisiä ja uskon, että myös puhisvuosi on sellainen. Onneksi sitä ennen on edessä koko vuosi, josta voin olla innoissani. Toivottavasti tekin olette. Hauskaa vuotta kaikille ja uudistakaa rohkeasti edes yksi pinttynyt tapanne vuoden aikana.

Rakkaudella Titta

Julkaistu GT:ssä 1/2017.