(Metatakaumatorstai #3 uusien aASitarinoiden puutteessa! Kirjoittakaa lisää! Tämä tarina julkaistiin alunperin AS20v-Facebook-sivulla 2016-12-15.)

“Oli vuosi 2000 ja jotain. Kesän loppu oli ollut viileä ja yöt sateisia. Yksi Otaniemen rusakoista oli tuntemattomista syistä päättänyt päivänsä t-talon ja päälafkan välisen parkkipaikan nurkalle. Syksyn sateet yrittivät peitellä vainajaa, mutta loivatkin vain lätäkön raadon alle. Phuksiviikkoon mennessä rusakko oli jo saavuttanut edistyneen mätänemisen asteen. Jäljellä oli enää vetinen turkki riekaleina luurangon ympärillä.

Ja kuten phuksiviikkona on tapana, Otaniemen teekkarit laittavat päälleen haalarit ja tekevät mitä teekkarit tekevät. Minä ja Antti “Deivid” Aspiala kävelimme kohti TUAS taloa ja rusakon raadon kohdalla Deivid kertoo saaneensa mainion idean ottaa rusakon kallo metanolipurkkiiin koristamaan kirjahyllyään.

Hän työntää kätensä pakastepussiin välttääkseen epähygienisen kontaktin vainajan kanssa ja alkaa irrottamaan päätä. Luut kiinnityksineen olivat kestäneet mainiosti toista viikkoa mätänemistä ja jäniksen pää ja raajat olivat vielä tiukasti kiinni selkärangassa, eikä pää suostunut irtoamaan helpolla. Deivid yrittää irrottaa päätä ensin nostamalla sitä, mutta raato nousee mukana. Hän jatkaa operaatiota kääntelemällä päätä puolelta toiselle, mutta raato kääntyy mukana. Hän alkaa nykiä päätä irti, mutta raato nykii mukana. Lopulta koko luuranko turkin riekaleineen heiluu tuulessa.

Tässä kohtaa osaston johtaja Aarne Halme, joka varmasti tietää että otaniemen violetit teekkarit on oman lafkan poikia Automaatio- ja systeemitekniikan kiltasta, kävelee ohi erittäin kiusaantuneen näköisenä.

Deivid sai rusakon pään kirjahyllyynsä, asiasta ei puhuttu osaston kanssa, eikä rusakosta kirjoitettu lisäsäkeistöä.

Valitettavasti rusakon pää ei ole enää tallessa.”

Keräämme aASitarinoita AS20v-historiikkia varten. Taltioi ihmeessä omakin tarinasi: tinyurl.com/aASitarina