Arwon lukijat,

tervehdys täältä aurinkoisen syksyisestä Saksasta. Muutin viime maanantaina Stuttgartiin Vaihingenin kampukselle asumaan, ja aion viettää täällä seuravat noin 6 kuukautta. Sää on tähän mennessä ollut pääasiassa hyvin aurinkoinen ja lämmin, mutta on sekaan mahtunut pari harmaampaakin päivää.

Aloitetaan kuitenkin ihan matkan alusta eli viime torstaista, jolloin jätin turvallisen kotimaan taakseni ja hyppäsin lentokoneeseen, joka vei minut Riikan kautta Müncheniin. Perillä minua odotti ystäväni Eero “Santsa” Santamala, joka oli ehtinyt tuossa vaiheessa tutustua paikalliseen kulttuuriin jo noin puolitoista viikkoa. Koska en ollut jostain syystä syönyt lennon aikana mitään, päätimme mennä syömään döneriä, joka oli muuten aivan tajunnanräjäyttävän hyvää. Santsan kämpille saavuttuamme joimme hieman olutta, joka oli ilmeisesti lähialueen paras ja vanhin. Menimme kuitenkin ajoissa nukkumaan, sillä seuraava päivä oli täynnä menoa ja meininkiä.

Perjantaiaamuna heräsimme “ajoissa” ja suuntasimme ostamaan minulle Lederhosenit, sillä pitihän Oktoberfesteilla olla asianmukainen varustus päällä. Tuhdihkon aamiaisen jälkeen oli aika suunnata festivaalialueelle. Kello oli noin 13, kun astuimme sisään alueen porteista ja lähdimme metsästämään itsellemme paikkoja Marstall-olutteltasta. Siellä yhdet nautittuamme päätimme siirtyä seuraavaan Augustiner Bräun telttaan, jossa pääsimme istumaan suhteellisen kansainväliseen seurueeseen: 2 suomalaista, puolalainen, kalifornialainen ja tyyppejä eri puolilta Saksaa. Olutta oli ja bretzeleitäkin syötiin, mutta jatkoimme matkaamme piakkoin, sillä vuorossa olisi Löwenbraun teltta, jossa tunnelma oli katossa ja väkeä oli paljon. Löysimme kuitenkin pian paikat ja hetken kuluttua seuraamme liittyi pari iloista vanhaa setää. Muiden tanssiessa pöydillä me keskityimme olennaiseen, eli tilasimme puolikkaat kanat ja olutta. En ole koskaan syönyt niin hyvää kanaa! Syötyämme poistuimme pian teltasta ja lähdimme seikkailemaan ympäri festivaalialuetta. Kävimme muutamissa huvipuistolaitteissa, minkä jälkeen otimme vielä yhdet oluet ja toiminnan täyteisen päivän uuvuttamina lähdimme takaisin kämpälle nukkumaan.

Seuraavana päivänä kävimme hieman approilemassa Englischer Gartenissa, joka on aivan järkyttävän kokoinen puisto, josta voi mm. löytää kiinalaisen tornin, paljon puita ja tietysti Biergarteneita. Kun kävelimme puiston päästä päähän ja takaisin, matkaa kertyi yhteensä noin 12km ja jalat alkoivat pikku hiljaa uupumaan. Illalla päätimme kokeilla halvimmasta punaviinistä tehtyä Paskalibreä, mikä osoittautui erittäin hyvän makuiseksi. Santsan kämppikset seuralaisineen tulivat paikalle Oktoberfestiltä ja vietimme muutaman tovin heidän kanssaan – hauskaa porukkaa.

Viimeinen päiväni Münchenissä meni aika pitkälti nukkuen ja katsoen TV:tä, mutta iltapäivällä kävimme pyörimässä siellä sun täällä, minkä jälkeen menimme syömään hyvin suosittuun ravintolaan. Perunapannu, johon sisältyi porsaan potka ja tummaa olutkastiketta, toimi todella hyvin, mutta sen jälkeen oli aika koomainen olo.

Maanantaiaamuna heräsin aikaisin ja lähdin kohti Stuttgartia. Noin klo 11.30 olin saavuttanut määränpääni: Vaihingenin kampuksen, josta lähdin metsästämään tulevaa asuntoani ja avaimia siihen. Loppu päivän asetuin taloksi ja hoidin kaikenlaisia pikku askareita. Illalla päätin mennä muutamalle oluelle läheiseen baariin, joka osoittautui opiskelijavoimin pyöriväksi paikaksi. Päätin mennä tekemään tuttavuutta paikallisiin, sillä yksin tulee helposti tylsää. Ilta oli hauska ja vauhdikas, mutta pääsin kuitenkin turvallisesti kotiin.

Lopuksi voisin todeta, että sopeutuminen tänne on alkanut hyvin. Ruoka ja olut ovat edullisia. Ihmiset kivoja, vaikka kielessä onkin vielä paljon treenattavaa, mutta eiköhän tämä tästä. Koulu alkaa vasta 16.10., mutta eiköhän täällä saa jotenkin ajan kulumaan.

Nähdään Perinneviikolla!

Julkaistu GT:ssä 5/2017.